Jei! Kyllähän se taas kannatti lähteä yrittämään Finkkua pikku flunssassa tai sen jälkimainingeissa.. Luulishan sitä, että oisin jotain vuosien varrella oppinu, mut ei pidä blondilta odottaa liikoja! Mut niin sinne vaan lähettiin takki auki matkaan, kuten aina. No, ekassa mäessä jo huomasin, että eihän tästä v**** (anteeksi) mitään tule.. Kroppa ei vaan suostunu yhteistyöhön pään kanssa, oikeestaan noi kaikki ongelma-alueet tuli käytyä läpi mitä tossa ed. kirjotuksessa mainitsin. Nesteet ei myöskään imeytyny yhtään, eli vappupallona siellä koitin pyöriä. Sitten kun vihdoin päätin keskeyttää (kun "muutama" koukkupolvi oli lipunut ohitse), niin eihän huoltojoukkoja näkynyt missään! Mielessä jo kävi, että prkl pitääkö tässä maaliin asti hiihtää.. No, 35kilsan kohdalla sitten vihdoin pääsin hyppäämään sponsoripakun kyytiin. Juuri ja juuri ennen naisten voittajan maaliintuloa ehdin urheilukeskukseen :D
Mut hei, onpa ollu hienoa seurata MM-kisoja. Vähän on tietty masentanu suurimpien suosikkien Harri Ollin ja Anssi Koivurannan epäonni :/ Mut Happo!! Ihan uskomatonta!! Ja mahtavaa. Teki mieli tuulettaa kunnolla, mutta olin ko. hetkellä töissä joten juhlin sisäisesti :) Tuli sitten mieleen, kun oltiin Hapon ja Väänäsen Jessen kanssa tulossa jokunen vuosi sitten Skandinavia Cupin reissulta Ruotsista.. Pohdittiin siinä, että tuleekohan meistä kenestäkään huippuhiihtäjää, että onko tässä oikeesti mitään järkeä? No, Matista tuli. Mä pohdin samaa kysymystä vieläkin.
